Earth Charter eli kestävän kehityksen peruskirja on ihmiskunnan julistus maailmanlaajuisesta riippuvaisuus- ja vuorovaikutussuhteesta ja kaikkia ihmisiä koskettavasta vastuusta. Siinä halutaan tuoda esille perusperiaatteita, jotka auttavat rakentamaan oikeudenmukaisen, kestävän ja rauhanomaisen maailman. Peruskirja pyrkii tunnistamaan ne ratkaisevat haasteet ja valinnat, jotka ihmiskunnalla on edessään tällä vuosisadalla. Earth Charterin periaatteet on suunniteltu ”yleiseksi ohjenuoraksi, joita kaikkien ihmisten, organisaatioiden, yrityksien, hallituksien ja kansainvälisten instituutioiden on noudatettava” (Earth Charterin johdanto-osa). Kestävän kehityksen peruskirja on tulosta 1990-luvulla käydystä maailmanlaajuisesta monikulttuurisesta vuoropuhelusta, jonka aiheena olivat koko ihmiskunnan yhteiset tavoitteet ja haasteet. Tämän neuvotteluprosessin ennennäkemätön avoimuus ja osallistujien aktiivisuus on ainutlaatuista verrattuna minkään muun kansainvälisen asiakirjan laadintaan, ja se toimii edelleen ensisijaisena todisteena Earth Charterin sopivuudesta eettiseksi oppaaksi.
I. Earth Charterin alkuvaiheet
Ympäristön ja kehityksen maailmankomission (WCED) 1987 julkaisema raportti Yhteinen tulevaisuutemme toi monien muiden suositusten lisäksi esille tarpeen luoda maailmanlaajuinen ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen julistus, joka laadittaisiin uuden peruskirjan muodossa ja joka ohjaisi kansakuntia kestävään kehitykseen siirryttäessä. Maurice F. Strong, joka toimi Rio de Janeirossa 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin pääsihteerinä, ehdotti vuonna 1990 että tulevassa huippukokouksessa laadittaisiin Earth Charter ‑peruskirja. Peruskirjan tiimoilta pidettiin hallitustenvälisiä neuvotteluita Rion huippukokousta valmisteltaessa, mutta hallitukset eivät onnistuneet löytämään yhteisymmärrystä Earth Charterin periaatteista. Huippukokouksen julkaisema Rion julistus sisältää joukon arvokkaita periaatteita, mutta siitä puuttuu kattava eettinen visio, jota monet odottivat Earth Charterilta.
Tämän seurauksena Maurice Strong, joka toimii nykyään Earth Council -järjestön puheenjohtajana, yhdisti 1994 voimansa ympäristöjärjestö Green Cross Internationalin puheenjohtajan Mihail Gorbatšovin kanssa laatiakseen uuden Earth Charter -aloitteen. Kiitos siitä, että nämä kaksi koskaan tapasivat, kuuluu WCED:n silloiselle pääsihteerille Jim McNeillille sekä Hollannin kuningatar Beatrix´lle ja pääministeri Ruud Lubbersille. Hollannin hallitus tarjosi myös taloudellisen tuen hankkeen alkuvaiheessa. Suunnitelmana oli ohjata hanketta kansalaisaloitteena ja laatia peruskirja, jonka tehtävänä olisi tuoda esille vasta yhdentymässä olevan maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan yhteinen toive niistä arvoista ja periaatteista, jotka auttaisivat luomaan kestävään kehitykseen perustuvan tulevaisuuden.
Earth Charter -hankkeen ensimmäisenä toiminnanjohtajana toimi 1995 Algerian suurlähettiläs Mohamed Sahnoun. Samaan aikaan ympäristöetiikan, kestävän kehityksen ja kansainvälisen lain aloilla lähti liikkeelle uusi kansainvälinen neuvotteluprosessi ja tieteellinen tutkimus. Earth Charterin sihteeristö perustettiin Costa Rican Earth Council -järjestön päämajaan filippiiniläisen Maximo Kalawin toimiessa järjestön toiminnanjohtajana. 1996 järjestöön nimitettiin Earth Charter-koordinaattoriksi brasilialainen Mirian Vilela ja saman vuoden lopulla perustettiin Earth Charter -komissio, jonka tehtävänä oli valvoa hankkeen laatimista. Strong ja Gorbatšov toimivat yhdessä komission puheenjohtajina, ja lisäksi siihen kuului värikäs 23 hengen ryhmä merkittäviä henkilöitä kaikilta maailman tärkeimmiltä alueilta. Yhdysvaltalainen uskonnon ja etiikan professori Steven C. Rockefeller kutsuttiin muodostamaan ja johtamaan monikansallista laadintakomiteaa. Laadintaprosessi alkoi tammikuussa 1997 ja kesti kolme vuotta.
Sadat järjestöt ja tuhannet yksityishenkilöt osallistuivat Earth Charterin perustamiseen. Eri maihin perustettiin yhteensä 45 kansallista Earth Charter -komiteaa, keskusteluja käytiin ympäri maailmaa sekä reaaliajassa internetin välityksellä, laajoja aluekokouksia pidettiin niin Aasiassa, Afrikassa, Keski-, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin. Earth Charterin edustamissa aatteissa ja arvoissa heijastuu henkisen pääoman ja yhteiskunnallisten liikkeiden vaikutus kaikessa runsaudessaan. Niissä yhdistyvät maailman uskontojen viisaus, ikiaikaiset filosofiset perinteet sekä uusi tieteellinen maailmankuva, jota uudet tutkimustulokset mm. kosmologian ja ekologian aloilta jatkuvasti muokkaavat. Earth Charter on ennen kaikkea 1990-luvulla suurta suosiota nauttineen maailmanlaajuisen eettisen liikehdinnän tulosta, samaan tapaan kuin esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus aikanaan. Earth Charterin laadintakomitea teki tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ympäristölakikomission kanssa, kävi huolellisesti läpi kaikki oleelliset kansainväliset lait ja sopimukset sekä yli 200 kansalaisyhteiskuntajulistusta ja kansojen välistä sopimusta. Earth Charterin perustana ovat kansainväliset ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevat lait, joita se pyrkii edelleen kehittämään. Se tuo esille niitä huolia ja toiveita, jotka tulivat esille YK:n 1990-luvulla järjestämissä seitsemässä huippukokouksessa ja jotka kohdistuivat ympäristöön, ihmisoikeuksiin, maailman väestöön, lapsiin, naisiin, yhteiskunnan kehitykseen ja kaupunkeihin. Earth Charter tunnustaa osallistuvan ja vapaan demokratian tärkeyden ihmiskunnan kehityksen ja ympäristönsuojelun kannalta.
Earth Charterin lopullinen versio hyväksyttiin Earth Charter ‑komission tapaamisessa UNESCO:n päämajassa Pariisissa maaliskuussa 2000. Se sisältää johdannon, 16 pääperiaatetta, 61 niitä tukevaa periaatetta sekä loppusanat, "Tästä eteenpäin". Johdannossa muun muassa todetaan, että ”eri kulttuurien ja elämänmuotojen rinnalla olemme vain yksi muiden joukossa”. Earth Charterissa kannustetaankin kaikkia ihmisiä kantamaan oman osansa tästä yhteisestä vastuusta koko ihmissuvun, elämän monimuotoisuuden ja tulevien sukupolvien hyväksi, kukin tilanteensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Earth Charterissa tunnustetaan ympäristön, talouden, yhteiskunnan ja kulttuurien ongelmien keskinäinen vuorovaikutussuhde ja tarjotaan yhteinen ja kattava eettinen kehys kaikelle toiminnalle. 16 periaatetta on jaettu neljään kategoriaan, joiden otsikot antavat viitteitä tehtävän laajuudesta: I Elämän kunnioittaminen ja vaaliminen, II Ekologinen koskemattomuus, III Sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus, IV Demokratia, väkivallattomuus ja rauha. Earth Charterissa mainitaan monia laajaa kannatusta keränneitä aatteellisia asenteita ja arvoja, jotka voivat vahvistaa yksilöiden sitoutumista sen eettisiin periaatteisiin ja se päättyy tulevaisuudenvisioon, joka kertoo rauhasta ja elämän ilosanomasta.
II. Earth Charter -kansalaisliike vuosina 2000–2005
Earth Charter -kansalaisliikkeen toinen vaihe alkoi kesäkuussa 2000, kun
kestävän kehityksen peruskirja otettiin virallisesti käyttöön Haagin Rauhanpalatsissa. Tämän jälkeen Earth Charter -komissio luovutti vastuun kansalaisliikkeen ja varainkeruun valvomisesta vasta perustetulle ohjauskomitealle, johon kuului muiden muassa useita Earth Charter ‑komitean jäseniä. Komitea säilytti itsellään oikeuden päättää Earth Charterin tekstistä, ja sen jäsenet jatkoivat henkilökohtaista neuvojen ja tuen tarjoamista kansalaisliikkeelle. Vuonna 2000 Costa Rican University of Peacen yhteydessä sijaitsevan Earth Charterin sihteeristön johtoon nimitettiin Mirian Vilela. Seuraavien viiden vuoden aikana peruskirja käännettiin 40 kielelle ja sen allekirjoitti yli 2500 järjestöä, jotka yhdessä edustavat satoja miljoonia ihmisiä. Earth Charterin kannattajien joukossa ovat mm. UNESCO, Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN), Kansainvälinen kuntien kestävän kehityksen järjestö (ICLEI) sekä USA:n pormestarikonferenssi (The US Conference of Mayors). Earth Charter tarjoaa erinomaisen yleiskuvan niistä keinoista, joilla voidaan edistää kestävän kehityksen ja maailmanrauhan toteutumista. Pian Earth Charteria alettiinkin käyttää laajasti opetusmateriaalina kouluissa, toisen asteen koulutuksessa, yliopistoissa sekä epävirallisissa koulutusohjelmissa.
Earth Charterin edustajat näkivät paljon vaivaa saadakseen sille virallisen tunnustuksen Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukselta vuonna 2002. Monet kokoukseen osallistuneista maailman johtajista, valtion päämiehistä ja kansalaisjärjestöistä antoivatkin julkisen tukensa Earth Charterille. Vaikka lopullinen versio Johannesburgin julistuksesta ei pidäkään sisällään selvää viittausta Earth Charteriin, se vahvistaa aloitteen keskeisimmän sanoman todetessaan kestävän kehityksen peruskirjan sanoin, että "me tunnustamme velvollisuutemme toisiamme, koko maailmaa ja tulevia sukupolvia kohtaan". Pyrkimykset YK:n yleiskokouksen virallisen tunnustuksen saamiseksi jatkuvat edelleen.
Vuoteen 2005 mennessä Earth Charter oli alettu nähdä laajalti maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen ilmaisuna kestävyyden merkityksestä, kestävän kehityksen haasteista ja tulevaisuudennäkymistä sekä periaatteista, joita noudattamalla kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Earth Charteria käytettiin rauhanneuvotteluiden perustana, viiteaineistona kansainvälisiä ohjeistuksia ja eettisiä ohjesääntöjä kehitettäessä, lähdeaineistona hallintoon ja lainsäädäntöön liittyvissä prosesseissa, apuvälineenä yhteisöjen kehittämisessä ja kehyksenä kestävän kehityksen koulutusohjelmille. Kestävän kehityksen peruskirjalla oli myös suuri vaikutus YK:n kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen vuosikymmenen täytäntöönpanosuunnitelmaan ja Earth Charter International aloitti yhteistyön UNESCO:n kanssa tukeakseen tuota kestävää kehitystä edistävää vuosikymmentä.
Vuonna 2005 ohjauskomitea toteutti laajan toimintakatsauksen Earth Charter -kansalaisliikkeen edistymisestä sekä sen heikkouksista ja vahvuuksista. Katsaus sisälsi sekä ulkoista että sisäistä arviointia. Ulkoisen arvioinnin suoritti/suoritettiin hänen johdollaan Alan AtKisson, kestävän kehityksen alalla toimiva kansainvälinen konsultti. Arviointiprosessi johti siihen lopputulokseen, että vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana oli saavutettu paljon, kansalaisliikkeessä oli potentiaalia ja että sitä tuli viedä eteenpäin, mutta sen tuleva menestys vaati huomattavaa hallintorakenteiden ja pitkän tähtäimen toimintasuunnitelmien uudelleenjärjestelyä. Toimintakatsausprosessi huipentui suureen Hollannissa järjestettyyn Earth Charter -konferenssiin, jota isännöi Alankomaiden kansainvälisen yhteistyön ja kestävän kehityksen komitea (NCDO). Konferenssiin kokoontui yli 400 Earth Charter -johtohenkilöä ja aktivistia, ja siellä julistettiin ohjauskomitean päätös nimetä Alan AtKisson Earth Charterin sihteeristön toiminnanjohtajaksi.
Hollannin konferenssin aikana amsterdamilainen “KIT Publishers”-kustantaja julkaisi kirjan The Earth Charter in Action: Toward a sustainable World, toim. Peter Blaze Corcoran, Mirian Vilela ja Alide Roerink. Tämä julkaisu sisältää yli 60 esseetä, joiden kirjoittajia ovat Earth Charter- johtajat ja peruskirjan tukijat ympäri maailman. Kirja tarjoaa ainutlaatuisen yleiskuvan itse Earth Charterin ja siihen liittyvän toiminnan tärkeydestä.
III. Earth Charter -kansalaisliike vuodesta 2006 nykypäivään
Vuonna 2006 Earth Charterin sihteeristöstä muokattiin Earth Charter International, ECI. Ohjauskomitean tilalle perustettiin uusi 23-jäseninen Earth Charter Internationalin neuvosto, jonka tehtäväksi tuli valvoa ECI:n tärkeimpiä ohjelmia sekä harvalukuista henkilökuntaa. Puheenjohtajiksi valittiin Steven Rockefeller Yhdysvalloista, Razeena Wagiet Etelä-Afrikasta sekä Erna Witoelar Indonesiasta. Tukholmaan avattiin uusi viestinnän ja strategisen suunnittelun keskus (Earth Charter Center for Communications and Strategic Planning ) ja entisestä University for Peace -yliopistossa sijaitsevasta sihteeristöstä muodostui Earth Charterin kestävän kehityksen koulutuskeskus (Earth Charter Center for Education for Sustainable Development). ECI-neuvosto päätti uudesta päämäärästä ja tulevaisuudenvisiosta sekä alkoi kehittää uusia strategioita ja menettelytapoja kolmatta vaihetta varten.
Maiden hallitukset alkoivat sitoutua entistä vahvemmin ja virallisemmin Earth Charteriin. Brasilian ympäristöministeriö solmi ECI-sihteeristön sekä Leonardo Boffin ja Marcia Mirandan perustaman The Center for the Defence of Human Rights of Petropólis -keskuksen kanssa virallisen sopimuksen, jossa se sitoutuu edistämään kestävän kehityksen peruskirjan toteutumista kaikilla Brasilian yhteiskunnan sektoreilla. Vuoden 2007 Earth Dayn kunniaksi järjestetyssä juhlassa Meksikon koulutus- ja ympäristöministeriöt sitoutuivat julkisesti käyttämään Earth Charteria koulutusvälineenä meksikolaisissa kouluissa. Myös muut valtioiden ja kaupunkien hallitukset tekivät uusia virallisia ja julkisia sitoumuksia tai vahvistivat entisiä lupauksiaan hyväksyä, ottaa käyttöön ja toteuttaa Earth Charterin sanomaa. Näihin tahoihin kuuluivat mm. Queenslandin osavaltio Australiassa, Venäjän federaatioon kuuluva Tatarstanin tasavalta sekä kaupungeista Calgary, München, New Delhi, Oslo ja São Paulo.
Vuosien 2006 ja 2007 aikana Earth Charterin tukijoihin kuului jo 4600 järjestöä ja kotisivujen vierailijamäärä lisääntyi huomattavasti lähennellen jo sataatuhatta kuukaudessa. Uusia uskontoon ja liike-elämään liittyviä toimintaohjelmia julkaistiin ja Earth Charter Youth Iniative jatkaa laajentumistaan: sillä on tällä hetkellä ryhmiä 23 maassa ja yhteistyökumppaneiden määrä kasvoi 97:ään yhteensä 58 maassa. Earth Charter alkoi saada uutta merkitystä politiikassa, kun ilmastonmuutoksen kaltaiset maailmanlaajuiset ongelmat nostivat esille kaikkien ihmisten keskinäisen riippuvuussuhteen ja myös yhteisten toimenpiteiden tärkeyden. ECI kutsuttiin kansainväliseen uskontojen ja kulttuurien välisen rauhanyhteistyön konferenssiin, jonka järjesti YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja.
p>Brasilian São Paulossa Amana Key-koulutusyrityksessä 2007 järjestetyn, Oscar Motomuran johtaman kolmipäiväisen tehotyöpajan tuloksena Earth Charter Internationalin neuvosto julkisti uuden strategiansa, "Hajautettu voimauttaminen toiminnan laajentamiseksi". Suunnitelmana oli huomattavasti lisätä aktiivista osallistumista kansalaisliikkeeseen ilman tarvetta laajentaa keskushallintoa. Uusien toimintaohjeiden oli tarkoitus toimia kehyksenä ja koordinointimekanismina Earth Charteria ja sen tavoitteiden toteutumista edistävälle hajautetulle toiminnalle.Hallinnoituaan kahden vuoden ajan Earth Charter Internationalin siirtymistä kolmanteen vaiheeseen Alan AtKisson luopui vuoden 2007 lopulla asemastaan ECI:n toiminnanjohtajana omistaakseen enemmän aikaa omalle konsultointiyritykselleen sekä muille samankaltaisille projekteille. Hän jatkaa kuitenkin toimintaansa ECI:ssä neuvonantajana. Mirian Vilela nimitettiin uudeksi toiminnanjohtajaksi ja ECI:n sihteeristön päämaja perustettiin uudelleen Costa Rican University for Peaceen, kestävän kehityksen koulutuskeskuksen yhteyteen. Erna Witoelar luopui tehtävästään yhtenä ECI:n neuvoston puheenjohtajista ja tilalle valittiin Brendan Mackey.
Tulevaisuudessa Earth Charterin kansainvälinen merkitys vain lisääntyy: se toimii innoituksen lähteenä monenlaiselle toiminnalle, kehyksenä koulutus- ja kasvatustoiminnalle ja kansainvälisenä pehmeän sääntelyn (ns. soft law) asiakirjana sekä viiteaineistona menettelytapoja, lainsäädäntöä ja kansainvälisiä normeja ja sopimuksia kehitettäessä. Earth Charterin allekirjoittaminen tarkoittaa usein kannattajan sitoutumista kestävän kehityksen peruskirjaan myös käytännössä, esimerkiksi sen käyttöön arvioinnin viitekehyksenä. Hajautettu voimauttaminen lupailee nopeaa laajentumista Earth Charteriin liittyvässä toiminnassa maailmanlaajuisesti. Tämän lähestymistavan mukaisesti ECI-neuvosto hyväksyi toukokuun 2008 kokouksessaan pitkän tähtäimen strategisen suunnitelman, johon kuului kuuden työryhmän perustaminen. Työryhmien tehtävänä on perustaa lisää Earth Charteria tukevaa toimintaa talouden, kasvatuksen ja koulutuksen, median, uskonnon, YK:n sekä nuorison aloilla.